MKR SOUL – Matka kansainväliseen geotekniikan konferenssiin

Lentomme kohti Etelä-Koreaa lähti perjantaina iltapäivästä. Ilmassa oli innostusta ja odotusta, sillä matkakohteemme oli kaikille uusi. Keskivertaisen työpäivän mittaisen lennon jälkeen 16 opiskelijan porukkamme saapui kohteeseemme, jossa oli aikaeron vuoksi jo aamu. Emme jäänet lähes unettomasta yöstä huolimatta lepäämään laakereillemme, vaan heti vietyämme tavarat hotellillemme lähdimme excursiolle. Kohteena oli Korean Institute of Civil engineering and Building Technology eli tuttavallisemmin KICT. Vierailu alkoi lounas-boxin nauttimisella, mikä oli ensikosketuksemme korealaiseen ruokaan. Lounas koostui monista erilaisista kupeista, joissa oli erilaisia marinoituja kasviksia, riisiä ja lihakastiketta. Mielenkiintoinen ja maukas kokonaisuus.

Korealaiset ovat todella vieraanvaraista kansaa. Loistavan ruokailun lisäksi vierailuamme varten oli teetetty iso banneri, ja lounaan jälkeen pidetyllä kierroksella pääsimme näkemään monia eri tutkimuslaitoksia. KICT:ltä löytyi myös Green Room, jossa pääsimme näkemään ja kokeilemaan 3D-mallia, jossa kappaleita pystyi mittaamaan ja liikuttamaan ohjaussauvan avulla. Tämän lisäksi KICT teki tutkimusta mm. aallonmurtajiin, routaan ja kuun geoteknillisiin olosuhteisiin liittyen.

KICT:lle matkustaessa ja excursion aikana meille valkeni ensimmäistä kertaa kielimuurin aiheuttamat haasteet. Myös välimatkat Soulissa ovat pitkiä, eikä ole tavatonta, että metrossa tulee istuttua tunti suuntaansa. Loppupäivä meni rauhallisesti matkustamisesta ja aikaerosta toipuessa.


Korean Institute of Civil engineering and building Technolgy toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi

Lauantaina suuntasimme heti aamusta pienelle vuorivaellukselle. Metrolla pääsimme kätevästi erään kansallispuiston reunalle, josta löysimme tiemme puistoon helposti seuraamalla sporttisesti pukeutuneita keskimäärin +50 -vuotiaita paikallisia. Kävelymme ei alkuun vaikuttanut kovin pahalta, noin 3 kilometriä suuntaansa, mutta reilut 600 metriä nousua toivat matkaan oman vaikeutensa. Iloisina kuitenkin tartuimme haasteeseen ja kun lopulta pääsimme vuoren huipulle ihastelemaan maisemia, oli näkymä todella vaivan arvoinen. Kuluttavan kiipeilyn jälkeen kaipasimme tankkausta ja pysähdyimme vuoren kupeessa sijaitsevaan ravintolaan. Ruokalistat olivat tietysti vain koreaksi, mutta saimme kommunikoitua tarjoilijalle, haluavamme kalaa, lihaa ja olutta. Pöytään tuotiinkin maistuvia ”Fishi” ja ”Bulgogi” -annoksia.

Maisemat Bukhansanin huipulta olivat vaivanarvoiset

Illalla testasimme korealaisille ja suomaisille tutun kansanperinteen eli karaoken. Korealaisessa karaokessa ei suinkaan mennä julkisesti baariin nolaamaan itseään, vaan vuokrataan karaokehuone oman seurueen käyttöön ja lurautellaan siellä menemään. Kielimuuri meinasi jälleen koitua haasteeksi, mutta löysimme lopulta täysin koreankielisestä laitteesta englanninkieliset biisit, ja laulut saattoivat alkaa. Kahden tunnin intensiivisen session aikana kaikki pääsivät mikin varteen ja kyytiä saivat niin klassikot kuin hieman uudemmatkin biisit. Hauska ilta!

Sunnuntai oli varattu omaehtoiselle turismille ja akkujen lataamiselle konferenssia varten. Osa porukasta kävi jo tutustumassa Gangnamissa sijaitsevaan Coex-konfrenssikeskukseemme. Ilmoittautumisen lisäksi keskuksessa sai nauttia korealaisesta jazz-musiikista ja monikulttuurisesta erittäin maukkaasta ruokabuffetista. Alku konferenssille vaikutti todella lupaavalta. Korealainen vieraanvaraisuus nosti taas mukavasti päätään.


Konferenssikeskus sijaitsija Gagnamista, josta löytyi Gagnam Style- patsas

Maanantaina alkoi matkamme päätarkoitus eli itse konferenssi. Lähtö konferenssikeskukselle tapahtui jo klo 7.45, sillä matkassa meni lähes tunti, emmekä halunneet olla myöhässä klo 9 alkavasta ”Opening Ceremonysta”. Avajaisseremonia oli vaikuttava: Ensin saimme nauttia rumpuesityksestä ja tervetuliaispuheesta, joita seurasi YK:n entisen pääsihteerin Ban Ki-Moonin kannustava ja inspiroiva puhe. Geotekniikan kansainvälisen kattojärjestön ISSMGEn:n presidentin Roger Frankin antaman alan tilannekatsauksen jälkeen lopetettiin seremonia toiseen rumpushow’hun.

Kahvitauon jälkeen pääsimme itse asiaan eli geotekniikan luentoihin ja esityksiin. Konferenssin ensimmäisenä päivänä pidettiin kuusi ”Honour’s Lecturea”, joiden aiheet vaihtelivat geotekniikan käytännön sovelluksista pohjatutkimuksien kautta rautateiden ja teiden tiivistämisen. Luennoitsijat olivat arvostettuja tutkijoita ympäri maailman ja heistä huokui suurta viisautta, jollaista voi vain kadehtia. ”Honour’s Lecturen” esittäminen on monelle kunnia-asia ja nämä esitykset olivatkin huomattavasti tavallisia esityksiä pidempiä ollen 30-75min.


Konferenssin avausseremoniassa geotekniikan tärkeyttä korosti YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-Moon


Konferenssissa edustimme tyylillä

Myös tiistai-päivä oli omistettu ”Honour’s” ja ”Special Lectureille”, jotka pidettiin valtavassa salissa, johon kaikki yli 1800 konferenssiin osallistujaa mahtuivat samanaikaisesti. Konferenssipäivän jälkeen menimme testaamaan korealaista kylpylää paikkaan nimeltä Dragon Hill Spa. Kylpylän sisäänkäynnillä ostimme rannekkeet, jotka olivat voimassa 12 tuntia, sillä kylpylä oli auki 24/7 ja sinne olisi saanut jäädä yöksikin. Suomalaisina olemme suhteellisen tottuneita alastomuuteen, mutta oli hieman hämmentävää huomata, että korealaiset ovat kylpylöissään vielä meitäkin enemmän sinut alastomuuden kanssa. Saunominen ja kylpeminen tapahtuivat miehillä ja naisilla eri kerroksissa, josta sitten siirryttiin alakertaan viettämään aikaa yhdessä. Päälle laitettiin kylpylän tarjoamat vaatteet eli puuvillaiset, hieman kulahtaneet shortsit ja T-paita. Alakerrassa oli pelikoneita, ravintola, kylmähuone (0 °C) ja ulkouima-allas. Kylpylän oma erikoisherkku vaikutti olevan erilaiset keitetyt kananmunat. Niitä oli kolmea erilaista: kylpyvedessä keitetty, savustettu ja hiilissä kypsytetty. Valkuainen oli hieman rusehtavaa, sitkeää ja erikoisen makuista – ei jatkoon. Paluumatkalla saimme kokea myös reissun ainoa sateen. Tämä saderintama oli kuulemma saapunut Kiinasta, joten sateenvarjon käyttöä suositeltiin sadeveden pilaantuneisuuden vuoksi.


Monet Soulin kadut heräsivät elämään erityisesti ilta-aikaan

Yksi excursiomatkamme tavoitteesta on kirjoittaa artikkeleita yrityksille konferenssin esitysaiheista. Näiden 4 hlö ryhmissä kirjoitettavien artikkelien suhteen todellinen puurtaminen alkoi keskiviikkona, kun siirryttiin suurista massaluennoista pienimpiin ”Discussion Sessioneihin” ja ”Workshoppeihin”, jotka koostuivat aina jonkin geoteknisen aihepiirin esityksistä. Tyypillinen ”session” pituus oli 90 min ja se sisälsi 5-10 kappaletta alle 10 minuutin luentoja, jotka pohjautuivat konferenssiin vuodenvaihteessa lähetettyihin artikkeleihin. Näiden esitysten ja alkuperäisten artikkelien pohjalta koostamme omat useita eri esityksiä ja aiheita yhdistelevät kokoavat artikkelimme.

Jokainen matkamme osallistujista muodosti itsellensä sopivan konferenssiaikataulun yrityksille kirjoitettavien artikkelien ja omien kiinnostustensa mukaisesti. Joidenkin luentojen otsikotkin olivat jo niin pelottavia, ettei saliin uskaltanut mennä todistelemaan omaan tyhmyyttään, mutta ilahduttavasti suurin osa luennoista oli ammatillisesti ymmärrettävää ja aihepiireiltään myös meitä suomalaisia koskettavaa asiaa. Tarjolla olevien esitysten määrä oli kuitenkin huima. Koko päivän ajan (klo 9-17) oli samanaikaisesti käynnissä n. 10 erilaista mielenkiintoista ”sessiota”. Esitysten taso sen sijaan oli todella vaihteleva. Todella hyviä esityksiä löytyi paljon, mutta harmittavan usein jokin oli esityksessä pielessä. Yleisimpiä ongelmia olivat todella heikko puhuttu englanti, huono mikinkäyttö (liian hiljainen ja vaihteleva volyymitaso) sekä ajanhallintaongelmat (7-9 min on todella lyhyt aika laajalle esitykselle, mitä kaikki esiintyjät eivät olleet aivan sisäistäneet).

Torstai sujui konferenssipäivän osalta samalla kaavalla kuin keskiviikkokin eli hyvin intensiivisesti eri sessioiden välillä juosten. Ammensimme oppeja parhaamme mukaan niistä monista kymmenistä esityksistä, jotka päivän aikana näimme. Onneksi lähes kaikki konferenssin artikkelit löytyvät myös osallistujille jaetuilta muistitikuilta, joten oman kirjoitustyön tueksi voi yksityiskohdat helposti tarkistaa ja esitysten aiheisiin syventyä lisää myös jälkikäteen.

Olo oli hieman haikea, kun torstai-iltapäivästä jätimme konferenssikeskuksen viimeisen kerran taaksemme. Onneksi haikeutta helpottamaan oli koko porukalle varattuna pöytä hotellimme lähellä sijaitsevasta Korean BBQ -ravintolasta. Pöyry oli ystävällisesti halunnut tukea matkaamme tilaamansa artikkelin lisäksi hyvällä illallisella, joten ravintolan pöydät saatiin koreaksi Pöyryn piikkiin. Tirisevien liha- ja äyriäisvartaiden pyöritteleminen yhdessä porukalla oli täydellinen päätös konferenssille. Oli aika rentoutua. Illallisen jälkeen suuntasimme Hongdaen alueelle, joka täyttyy iltaisin paikallisista nuorista ihmisistä, sillä se sijaitsee aivan Hongik Universityn vieressä. Alueelta löytyy joka ilta pop-tähteyttä tavoittelevia korealaisnuoria laulamassa, täysiä ravintoloita sekä oman matkaporukkamme suuria suosikkeja, kolikkopeliluolia. Näissä arcade-henkisissä peliluolissa pääsi testaamaan niin pienoiskoripalloilua, dartsia kuin pehmolelun saalistustaitojaan. Loistavaa ajanvietettä siis!


Korean BBQ:ssa lihat paistetaan itse

Perjantai oli viimeinen päivämme Soulissa. Kukin osallistujista vietti päivän parhaaksi näkemällä tavallaan. Osa porukasta hyödynsi ajan uusien kaupunginosien tutkimiseen, toiset kävivät kurkkaamassa kaupungin nähtävyyksiä kuten Seoul N’ toweria ja joitain kiinnostivat Soulin tarjoamat lukuiset shoppailumahdollisuudet. Soul on todellakin kaupunki, jolla on paljon monipuolista tarjottavaa. Tuntui, että meilläkin jäi vielä paljon näkemättä ja kokematta.

Lauantaina herätyskellot pirisivät aikaisin, sillä kello 6.40 oli tapaamisaikamme, kun suuntasimme metrolla kohti lentokenttää. Metrossa hyvästelimme aamuauringon valaiseman Soulin. En kuitenkaan usko hyvästien olleen lopulliset, sillä ainakin itse haluan vielä matkustaa tähän Aasian suurkaupunkiin uudestaan.


Yksi Soulin tunnetuimmista maamerkeistä on kukkulalla sijaitseva N Seoul tower

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Reissu oli kuitenkin ikimuistoinen ja uskoisin meidän kaikkien palaavaan Suomeen hitusen viisaampina. Oli myös jännittävää osallistua näin isoon geoteknilliseen konferenssiin ja ainakin itse nautin suuresti luennoille osallistumisesta. Erityisesti hyvän puhujan osuessa kohdalle tuli fiilis, että tätä haluan tehdä useamminkin. Erittäin iso kiitos kaikille reissuamme tukeneille yrityksille ja järjestöille, että autoitte meitä toteuttamaan aluksi hieman hullulta vaikuttaneen idean! Seuraava ICSMGE on Sydneyssä 2021. Australia on kuulemma mukava matkustuskohde…

Ps. Meidän tekemämme artikkelit ja asiakoosteet julkaistaan marraskuussa sekä paperisena että sähköisenä (www.mkr.ayy.fi/seoul). Kannattaa käydä tutkailemassa sieltä, mistä jutuista konferenssissa oikein puhuttiin!